Aika sen kun rientää kun on kivaa. Tai no, jos ei nyt kivaa niin ainakin, sanotaanko vaikka että mielenkiintoista. Viimeisimmän päivityksen jälkeen elämän loppumaton seikkailu on vienyt minut tilanteeseen, jossa minulla ei ole enää miestä. Ei sitten niin minkäänlaista. Ei tällä mantereella eikä millään muullakaan ja niin ollen aavikon kukkani sen kun jatkaa kuihtumistaan. Kuinka tämä odottamaton käänne sitten tapahtui? Noh, lyhyestä virsi kaunis: osoittaakseen, että on ymmärtänyt huoleni, Herra B päätti kaikkien liiallista alkoholinkäyttöä vastustavien puheideni jälkeen ryypätä viikon putkeen. Ja oli tarpeeksi tyhmä kertoakseen siitä minulle, täysin vapaaehtoisesti ja kysymättä. Voisi todeta, että ystävättäreni Teen arvioima heikohko tuurini miesten suhteen sai jälleen uudet mittasuhteet. Sanoin siis Kätkätin megahitin tunnelmissa baibai Herra B:lle (kunniakseni mainittakoon että tein sen asiallisesti ja aikuismaisesti), joka reagoi toteamalla että viikon ränni oli lopullisten hyvästien arvoinen. Kertoo paljon sekä bileiden laadusta että minusta seurustelukumppanina.
Voin märehtiä tätä kyseistä tapahtumaa muine herkullisine yksityiskohtineen joskus hamassa tulevaisuudessa, niitä riittää uskokaa pois, mutta nyt haluan jakaa kanssanne tarinan erään toisen ihmisen epäonnesta. Minulla on ystävätär nimeltä Keke (nimi muutettu), joka on syntynyt samojen epäonnisten tähtien alla kuin minäkin. Keken epäonni on jopa surkuhupaisampaa kuin omani, sillä hänellä on tapana kärsiä epäonnestaan myös fyysisten onnettomuuksien muodossa. En toki väitä niiltä itsekään säästyväni, tälläkin hetkellä poden yskimisestä murtunutta kylkiluuta, ja tarina siitä kuinka käteni kipsattiin natsitervehdysasentoon, on suorastaan legendaarinen, mutta Keke vie kivuliaan tilannekomiikan äärimmäisyyksiin. Kyseinen neito, en voi totuuden nimissä kutsua häntä kainoksi, on muun muassa lyönyt itseään auton ovella päähän niin että on joutunut tikattavaksi (useammin kuin kerran), liimannut huulensa talvipakkasella auton lämmitysroikan metallipäähän sekä tippunut hirsimökin parvelta niin että menetti rytäkässä yhden poskihampaistaan. Ja huomasi sen vasta seuraavana päivänä. Lyhyesti sanottuna Keke on se tyyppi, joka kävelee vanhojen mykkäkomedioiden malliin päin lyhtypylvästä ja tyrmää itsensä. On suoranainen jumalan ihme, että hän ylipäänsä on selvinnyt elossa ja jotakuinkin yhdessä kappaleessa kahdenkympin paremmalle puolelle.
Valitettavien fyysisten epäonnenkantamoisten lisäksi Kekellä on lähes yhtä huono tuuri miesten suhteen kuin minulla. Nuoruudenrakkaus ja kihlaus päättyi siihen, että kihlattu seurusteli samaan aikaan toisen naisen kanssa, ja suhteen loputtua stalkkasi Kekeä lähes vuoden. Seuraava potentiaalinen miesehdokas valitsi kahden naisen väliltä, eikä onnenpyörä osunut Kekeen. Tämän jälkeen Keke ajautui hieman samankaltaiseen tilanteeseen kuin oma suhteeni Herra A:n kanssa ja muun muassa piilotteli tätä miekkosta, sanotaan nyt vaikka Melaa, vaatekaapissaan kun mustasukkainen tyttöystävä kävi ovella kyselemässä miehensä perään. Se, kuinka Mela itsensä kyseiseen kaappiin änkesi, on edelleen suuri, fysiikan lakeja vastustava mysteeri. Niin sanottu suhde kesti vuosia, jonka aikana Mela erosi tyttöystävästään useiden yritysten jälkeen lopullisesti, ja löysi uuden naisen, joka ei ollut Keke. Viimeksi Keke kuuli Melasta, kun tämä soitti kysyäkseen, ottaisiko Keke heidän koiransa hoitoon viikonlopuksi, jotta he tyttöystävän kanssa pääsisivät romanttiselle risteilylle. Voitte itse päätellä ottiko Keke kunnian vastaan vai ei.
Viimeisin miehentapainen hurmasi Keken pitkän tuttavuuden jälkeen ja suhde alkoikin hyvissä merkeissä. Nopeasti Keke kuitenkin huomasi olevansa tilanteessa, jossa joutui säännöllisin väliajoin useita viikkoja kestäville katkoille (kuten hän niitä kutsuu). Katkojen aikana Miehestä ei kuulunut mitään edes silloin, kun Keke itse yritti ottaa yhteyttä, ja ne loppuivat yhtä äkillisesti ja varoittamatta kuin olivat alkaneetkin. Yleensä viikonloppuisin, jolloin Keke alkoholin lieventävän vaikutuksen alaisena ei kyennyt vastustamaan Miehen seireeninkutsua ja päätyi poikkeuksetta joka kerta tämän kanssa samojen lakanoiden väliin. Keke kertoi keskustelleensa Miehen kanssa monta kertaa suhteen laadusta ja tolkuttaneensa että pelkkä vaakamambon tanssiminen riittää. Joka kerta Keke vakuuttui siitä että Mies oli ymmärtänyt ja joka kerta tilanne päättyi katkoon. Viimeisin katko oli kestoltaan tähänastisista pisin, ja sai odottamattoman lopun viime viikonloppuna. Keke oli menossa bileisiin, joihin Mies oli myös tulossa. Keke odotti iltaa hieman jännittyneessä tilassa, sillä hänellä on silloin tällöin tapana vetäistä illan ratoksi pienet raivokilarit, ja tämä tilanne jos mikä enteili moista ohjelmanumeroa. Illan kulku oli suunnilleen seuraava (Keken kyseenalaisten muistikuvien mukaan): alkuilta meni rattoisasti seuraleikkejä leikkiessä, keskivaiheilla oli aika dramaattisen välienselvittelyn, josta hunajakielinen Mies puhui itsensä voittajana ulos, loppuilta meni iloisesti yhdessä ryypätessä ja jatkoille päädyttiin Miehen asunnolle. Täällä, aamun pieninä tunteina, koitti hetki, josta jokainen nainen on kuullut, mutta jonka olemme ohittaneet pelkkänä urbaanina legendana.
Kesken herkkien ja romanttisten, kahden suostuvan aikuisen välisten harjoitteiden, intohimon palaessa kuumimmillaan Mies lausui nimen. Nimen, joka ei ollut Keken. Melkoinen erotiikantappaja, eikö? Ymmärrettävistä syistä hetken taika oli ohi, ja Keke aloitti ristikuulustelun kuin paraskin inkvisiittori. Mies piti kuitenkin pintansa Keken raivoisan kuulustelutaktiikan alla ja suostui myöntämään vain käyneensä kahvilla tuon toisen nimen haltijan kanssa. Melkoisen mieleenpainuvaa kahvittelua, sanoisin. Mutta miten reagoi Keke? Sen sijaan, että olisi oikeutetussa vihassaan rynnännyt ulos, Keke käytännöllisenä ja säästäväisenä ihmisenä päätti jäädä nauttimaan Miehen kiemurtelusta, puolivillaisista selittelyistä ja selkeästä kiusaantuneisuudesta ja säästää samalla taksirahat. Seuraavana aamuna Keke poistui asunnosta hieman krapulaisena, mutta pää pystyssä.
Tämän episodin jälkeen luulisi olevan itsestään selvää, että Keken ja Miehen juttu on lopullisesti ohi, sillä vaikka roolileikeissä ei mitään vikaa olekaan, olisi toivottavaa, että kumppani tietäisi edes aluksi, kenen kanssa rosvoa ja poliisia leikkii. Keke onkin suunnitellut koko miessukupuolesta luopumista, mutta nähtäväksi jää, onko hänessä naista vastustamaan Miestä. Jatkan interventiosuunnitelmien hiomista ihan vain varmuuden vuoksi.
Jos sinua rakas lukija tänään masentaa, ajattele hetkeä kun Mies lausui nimen. Väärän nimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti